Oliko oma lapsuutesi vaikea? Et tietenkään halua samaa omille lapsillesi. Voi olla yllättävän haastavaa toimia toisella tavalla. Siihen on syynsä.
Vanhemmuus on yksi elämän haastavimpia tehtäviä kenelle tahansa. Erityisen mutkikasta se on, jos oma lapsuus oli traumaattinen. Tässä kirjoituksessa kerron, millaisia pulmia tielläsi voi olla, ja miten voit selvitä niistä.
Äidiksi tai isäksi tuleva kohtaa neuvottomuuden ja avuttomuuden tunteita. Samaan aikaa pitäisi olla onnensa kukkuloilla ja tyytyväinen. Mielessä välkkyy ideaali vanhemmuus, mutta tuntuu, ettei ole lähelläkään sitä.
Tyypillisiä haasteita
Voi olla vaikea tietää, mitä lapsi tarvitsee, jos ei itse ole saanut riittävää hoivaa. On sietämätöntä olla 24/7 tarvitsevan vauvan kanssa, kun omakin kuormitus tuntuu ylivoimaiselta. Lapsen vaikeudet voivat tuntua mahdottomilta kohdata – ne muistuttavat omista kokemuksistasi. Voi olla vaikea luottaa omiin kykyihin vanhempana. Voimat eivät riitä, etkä tiedä, miten toimia. Voit tuntea kateutta omaa lastasi kohtaan, koska hän saa niin paljon sellaista, mitä sinä et saanut.
Rankan lapsuuden kokeneille tyypillistä
• korkea vaatimustaso ja täydellisyyden tavoittelu
• ankara itsekritiikki
• ei vanhemmuuden mallia
• räjähtely, tuskalliset tunteet
• turta olo, mikään ei tunnu miltään, poissaolevuus
• ahdistus, pelot ja paniikki
Jotta voisi olla parempi vanhempi, on pystyttävä pohtimaan omia lapsuudenkokemuksiaan. Tämä vaatii aikaa, rauhaa ja paljon rohkeutta. Ahdistus voi aluksi vain lisääntyä. Ammattilaisen tuki voi olla tarpeen.
Mitä voin tehdä?
Ensimmäinen askel on omien tunteiden havainnointi. Se on mahdollista vain läsnäolevana. Omia tunteita voi oppia säätelemään harjoittelemalla. Säätämällä tunne siedettävälle tasolle pystyt tarkastelemaan sitä.
Voit opetella myös lohduttamaan itse itseäsi. Keksi itsellesi turvalause, jota voit toistella mielessäsi, kun ahdistaa. Vaikka se tuntuu itsestään selvältä, on hyvä muistuttaa itseään siitä, ettei kaltoinkohtelu ollut sinun syytäsi.
Rankan lapsuuden kokeneelle ihmisiin luottaminen, lohdutuksen ja avun pyytäminen voi tuntua mahdottomalta. Opettele tätä. Tarvitset erityisen paljon tietoa lapsen kasvusta, kehityksestä ja tarpeista. Tarvitset paljon erilaisia tukiverkkoja. Tarvitset omaa, aikuista aikaa, jolloin voit pohtia omia asioitasi sekä saada vertaistukea. On hyvä opetella myötätuntoista suhtautumista itseen.
Toisaalta pysähtyminen myös pelottaa. Pakonomainen kiire tai tunteiden turruttaminen päihteillä tuntuu houkuttelevalta. Univaikeudet ovat tyypillisiä rikkonaisen lapsuuden kokeneilla. Olet ehkä joutunut olemaan varuillasi, ja toimit siksi jatkuvasti ylikierroksilla. Nukkumaan mennessä vaikeat asiat pyrkivät mieleen.
Toivoa on
Vaikka oma lapsuutesi oli pelon ja huolen täyttämä, voit silti iloita lapsestasi. Siedät lapset hankalia tunteita paremmin, ja pystyt tukemaan lastasi. Tiedät, mitä tehdä, jos tarvitset rauhoittumista. Osaat ilmaista harmiasi ennen, kuin se kasvaa suuttumukseksi. Voit päättää ajatella ja toimia uudella tavalla. Ymmärrät, että lapsen kokemus ja sinun kokemuksesi ovat eri asioita.
