Miten keskustella koronaviruksesta lapsen tai nuoren kanssa? Lue tästä, mitä me aikuiset voimme tehdä.
Koronaviruksen aiheuttamaa pelkoa itsessä tai omissa lapsissa voi lievittää. Lapsilta on tärkeä kysyä, ovatko he kuulleet viruksesta, ja mitä he tietävät siitä. Näin saat selville, miten paljon lapsi ymmärtää. Vastaa käyttämällä niitä käsitteitä, jotka lapsi tuntee.
Lapsia voi rauhoittaa kertomalla, kuinka tartunnalta voi suojautua ja miten sairastuneita hoidetaan. Vieraat sanat, kuten epidemia tai karanteeni on syytä selittää ymmärrettävästi. Voit kysyä lapselta suoraan, mikä häntä pelottaa. Pelot voivat joskus olla epärealistisia ja ne hälvenevät, kun saa luotettavaa tietoa. Aikuisen on hyvä pysyä itse rauhallisena, se rauhoittaa lastakin.
1. Seurataan luotettavia tietolähteitä
Huhut ja kauhukuvat yleensä lisäävät ahdistusta. Luotettava tietolähde on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen verkkosivut, THL.fi. Uutisia ei kannata katsoa taukoamatta, koska se nostaa stressitasoja. Päivässä on hyvä olla myös rentouttavaa tekemistä, esimerkiksi ulkoilua luonnossa.
2. Pidetään yhteyttä läheisiin ja haetaan tukea
Perheen ja ystävien seura rauhoittaa ja tukee. Yhteyttä voi pitää myös etänä.
3. Rauhoitetaan mieli
Tutut arkirutiinit rauhoittavat. Voit myös kokeilla mindfulness -harjoituksia (esim. Oivamieli.fi) tai luonnossa liikkumista, ne tutkitusti vähentävät ahdistusta. Myös hikiliikunta laskee stressitasoja. Kokeile Oivamieli -appia ja lapsille-nuorille Chillaa -appia. Molemmat ovat ilmaisia. Niistä löytyy useita rauhoittavia harjoituksia, joita voit tehdä tai kuunnella.
4. Huomioidaan lapsen yksilöllisyys
Jotkut lapset reagoivat herkemmin ympärillä tapahtuviin asioihin kuin toiset. Myös lapsen tai nuoren aikaisemmat ikävät kokemukset voivat vaikuttaa siten, että koronasta huolestuu tavallista herkemmin. Jos lapsi ei ole huolestunut, koronasta ei kannata tehdä huolenaihetta.
5. Tarvittaessa yhteys ammattilaiseen
Jos lapsen tai nuoren oireet, kuten ahdistus, ovat voimakkaita, eivätkä helpotu muutamassa päivässä, kannattaa olla yhteydessä neuvolaan, koulupsykologiin tai kuraattoriin. Yhdessä on helpompi pohtia, miten lapsen tai nuoren oloa voisi helpottaa.
