Lapset jäävät usein liian vähälle huomiolle järkyttävän tapahtuman jälkeen. Helposti ajatellaan, että lapset eivät huomaa mitään, tai ettei heille tarvitse kertoa aivan koko totuutta.
Lapset tietävät, kuulevat ja ajattelevat paljon enemmän kuin aikuiset tajuavatkaan. He vaistoavat herkästi aikuisten mielentilat; pelon, ahdistuksen, levottomuuden ja surun. He hämmentyvät tilanteesta ja omista tunteistaan. Apuun tarvitaan aikuista.
Myös lasten kykyä käsitellä traumaattisia kokemuksia vähätellään. Lapset osaavat käsitellä tapahtumia -oman ikätasonsa mukaisesti. Lapset kokevat tapahtumat omalla tavallaan, eivät välttämättä samoin, kuin sinä itse. Lapsen tapa ymmärtää tapahtunut onkin usein paljon yksinkertaisempi ja helpompi.
Lapsille on syytä kertoa asiat salaamatta tosiasioita. Lasten kysymyksiin tulee vastata rehellisesti, ja selittää heille asiat ikätason mukaisesti. Lapsia kannattaa rohkaista kysymään – jo kouluikäiset osaavat suojella aikuista ja olla kyselemättä, jos se ahdistaa aikuista. Näin lapsi helposti jää yksin kokemuksensa kanssa.
Ensin voit selvittää, mitä lapsi jo tietää ja ajattelee asiasta. Kysy myös, mitä hän on kuullut puhuttavan asiasta. Näin voit oikaista huhut ja väärät tiedot. Pienet lapset syyllistävät itseään helposti tapahtumista. Tätä aikuinen voi auttaa oikaisemaan.
Kriisissä on hyvä säilyttää elämän rytmi ja rutiinit mahdollisimman ennallaan. Ne tuovat turvallisuutta. Jos olet itse järkyttynyt, on hyvä, jos saat jonkun sellaisen hoitamaan lasta, jota kriisi ei koske. Lapset kaipaavat myös syliä ja läheisyyttä enemmän kuin normaalisti. Mielialat voivat vaihdella.
Lapsella on asian käsittelyyn oma aikataulunsa. Lapsen kasvaessa hänen ymmärryksensä lisääntyy, ja hän usein haluaa käsitellä asiaa lisää. Häntä auttaa, jos olet valmis keskustelemaan asiasta.
Jos lapsi vetäytyy kontakteista, muuttuu käytökseltään dramaattisesti tai koulu alkaa mennä huonosti, on syytä hakea apua. Lue lisää lapsen tukemisesta kriisissä.
